07 March 2007

P&P lenkillä

Tällaista meille sattui kun oltiin tässä lenkilla jokin aika sitte.

Käveltii kaikessa rauhassa pitkin tietä ja käännyttii sellaiselle yksityistielle josta päästään kotiin päin. Jonkun matkaa käveltyämme tuli molemmille aivan kauhia hinku kiskoo hihnoissa ja alko seilaaminen tienlaidasta laitaa. (selvästi joku haju.) Niinpä niin. Katsottuani tarkemmin maaahan näkyi siinä hevosenkavion jäljet, ymmärsin että siinä se syy miksi kiskotaan.

No, täytyyhän sitä tutkia ja haistella mihin ne jäljet johtavat, kun kumminkin molemmat ovat hyviä jälkikoiria, siinä sitten mennää "tukkaputkella" jälkiä pitkin.

Pulla sai tarpeeksi jäljistä ajettuaan niitä aika pitkän matkan, mutta Pitko nuoruuden innolla jatkoi vaikka henki pihisi kun kaulain oli kireellä.

Tie jota pitkin kuljimme menee talon piha läpi ja taas oli molemmat touhua täynnä. Syykin siihen selvisi hetken päästä. Navetan kulman takaa tulikin jälkien jättäjä, ihka oikia hevonen kärryjä vetäen
No ei auttanut kun siirtyä koirien kanssa sivummalle, että heppa kärryineen pääsee ohi.

Siinä sitä katseltiin oikein kauniisti istuen (komensin koirat istumaan, on helpompi hallita niitä).
Meni oikein hyvin molemmat istuvat rauhallisina ja hiljaisina paikoillaan, heppa pääsi hyvin menee ohitsemme. Jonkin matkan päässä heppa rupesi ravaamaan ja sekös oli Pitkolle liikaa. Tottelevaisuus kun ei oikein vielä niin hyvin hanskassa meinas Pitko päästä perään, kun oltiin jatkamassa matkaa. Onneksi uskoi kun karjasin sille SEIS!!!, Oliko ääneni niin kauhea, en tiedä mutta, sain ne pidettyä ettei menty hevosen perään.

Loppu matka sujuikin oikein rauhallisesti.

1 comment:

Kennelkissa Jorma said...

Herää kysymys... pysähtyikö hevonenkin?