Tänään aamulla kun olin koirien kanssa n. klo 04.30 lenkillä, oli muuten aika pimeää, niin Pitko taas kerran alkoi leikkiä oman hihnan kanssa.
Ja kuinka ollakkaan onnistui jotenkin tönäisemään minua polvitaipeeseen, todennäköisesti hampaat kolahti johonkin hermoon,sillä seurauksella, että meinas keskenkaiken mennä jalka alta meikäläiseltä.
Siinä sitten pienen hetken kiroiltuani pystyin jatkamaan matkaa jalassa "pientä" kipua tuntien.
Jonkun matkaa mentyämme Pitko yhtäkkiä ryntäsi pellonpuolelle lumihankeen, kun muisti että suunnillen niihin paikkeille oli edellisesltä reissulta jäänyt risu.
Ei se mitään jos pelkästään Pitko oli menny pellolle, mutta kun kun Pulla jotenkin onnistui samaan aikaan pysähtymään eteeni poikittain, Pitkon kiskastua pellolle päin, voitte vain arvailla kuinka siinä sitten kävi...
Joo, minä tietysti lähdin kuin nato-ohjus sinne pellon puolelle, kompastuen mennessä Pullaan ja jatkaen matkaa muutaman metrin mahallani lumihangessa.
Onneksi oli pimeää eikä varmaan ketään siihen aikaa aamusta liikkeellä, ei tarvinnu selitellä että kuinkas tässä näin pääsi käymään.
On hyvin virkistävää lenkkeillä aamulla koirien kanssa......
1 comment:
Hyvää Ystävänpäivää P&P!
Toivottavat Kolmas-P ja Pikku-T
Post a Comment