17 June 2008

Oulun jälkimainingit ym. ym.

Niin sitä kävin lääkärissä käteni takia, jonka satutin Oulussa 7.6.-08, kun oltiin Pitkon kanssa tokokokeessa. Lääkäri passitti ultraäänitutkimukseen jossa todettiin jonkinlainen jännevaurio, josta seurauksena piti vielä tilata ortopedille aika, joka tutki kuvat tarkemmin ja päätyi siihen tulokseen, että olisi syytä mennä oikein käsikirurgin vastaanotolle jossa mietittäis mitä seuraavaksi kädelle tehtäisiin. Kyllä menee mielenkiintoiseksi nämä tokokokeissa käymiset, eritoten kaikenlaiset "sivutuotteet" (lue: tapaturmat). No näitä aina sattuu....

Kuten myös tässä kotikentällä sattuneessa reenissä, kun palkkasin Pitkoa patukalla hyvin tehdystä seuraamisesta, sattui vaan olemaan sormi siellä Pitkon hampaitten ja patukan välissä. Arvata saattaa, että sattui "pieni" tapaturma, sormessa haava ja verta vuoti kunnolla. Onkohan vika minussa vai Pitkon kordinaatiossa vai liian pienessä patukassa?? Oli miten oli niin ainakin minua sattuu joka tapauksessa..! :(

Jotain hyvääkin tapahtuu sentään tässä meidän ( Pitkon ja minun ) yhteiselämässä. Tuli käytyä näyttelyissä Kotkassa sunnuntaina 15.6. ja näytelmä meni yli odotusten!!

Saatiin ERI1 PN1 SERT CACIB VSP!! Tuomarina Kirsi Laamanen. Kyllä siellainen saavutus saa unohtamaan kaiken vastoinkäymisen mitä tässä nyt on pienen ajakuluessa ollut.

Ja sitten vielä kun käytiin Pullan jalan kontrolliröntgenissä niin siinä todettiin että luutuminen on tapahtunut oikein hyvin ja nyt sitten vaan aletaan kuntouttamaan Pullaa kohti uusia haasteita, aikaahan siihen menee ennenkuin Pullan takajalat ovat täysin kuntoutuneet ja lihakset kunnolla palautuneet, mutta jos vaikka ensi vuonna olis mahdollista jatkaa kilpailemista. Se jää nähtäväksi, siihen asti on vaan keskityttävä tuohon "pikku" mannuseen.......

10 June 2008

Joukkuetoko - SM Oulu 7.-8.-08

No nyt se on koettu toko-sm:t Pitkon kanssa. Lähdettiin porukalla ajelemaan perjantai-aamuna 6.6. kohti Oulua. Ari ja Irkku edellä ja minä ajelin heidän perässään. Matka oli kieltämättä pitkä ja taukojakin oli pakko pitää, että jaksettiin perille. Majoituksemme oli Nallikarin retkeilyalueella pienissä mökeissä, ihan mukavat mökit ja hyvin siellä nukutti.
Perjantai- iltana oli ilmoittautuminen, Äimäraution raviradalla, jonka Irkku joukkueenjohtajana hoiti ja Pitkolle arpa heitti lauantai-aamun tunnistustarkastukseen. Sitten kentään tutustumaan ja leikkimään, ettei Pitkosta kenttä tuntuisi seuraavana aamuna kovin vieraalta.
Illalla sitten majoituspaikkaan suunnittelemaan miten lähdetään aamulla liikkeelle.
Lauantai-aamu valkeni ehkä liian aikaisin, kun tuntui ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Mutta olihan se vaan noustava ylös ja koirat hoitamaan ja ulkoiluttamaan. Sitten aamupalalle porukalla Ari, Irkku ja Milla mukana. Siinä aamupalalla leipää syödessäni Ari hoputti, että syö nopeasti että ehditään tunnistustarkastukseen. Sanoin et yritän parhaani ja hampaani jauhoivat leipää suussani kuin myllynkivet jyviä myllyssä. Sillä seurauksella, että purin kieleeni oikein huolella, Verta valuen( ei kuitenkaan huolestuttavasti) söin aamupalan loput ja ehdittin aivan hyvin tarkastukseen. Sitten olikin vuorossa teltan pystytystä kehien luokse ja häkkien raahaamista ym.ym. Vielä koirat kun saa siirrettyä teltalle niin voi alkaa keskittyä koska on oma vuoro mennä kehään. Hain Pullan autosta ensin ja olin ottamassa muovikassia mukaan, jossa oli vesipullot ja -kuppi, kun oikean käden ranne petti ja kassi tipahti maahan, ranteeseen sattui oikein kunnolla. No Pulla oli vietävä kumminkin teltalle häkkiin ja sen jälkeen etsimään toimisto tai jotain josta vois saada kylmäpussin ranteeseen. Löytyhän sellainen ja hiukan helpostusta tuli käteen. Sitten olikin Pitkon vuoro siirtyä teltalle, keskittyä omaan kisasuoritukseen.
Vihdoin meidän vuoro koitti ja ei muuta kuin kehään koettamaan onnea, kyllähän sitä oli osaamisen lisäksi koska saatiin ykköstulos 168p vaikka yksi liike ( seisominen ) meni nollille.
Niin sitä "veren maku"suussa ja käsi kipeenä saatiin sentään kunnialla oma osuus tehtyä.
Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet meitä tähän saavutukseen.
Eikä tässä vielä kaikki kommellukset ollut.
Katseltiin Pitkon kanssa kehäsuorituksia kun olimme oman ossutemme tehneet, Pitko keksi jotain joka oli mielenkiintoista ja sitä piti sitten ryntää ihmettelemään. Koska en ollut varautunut sellaiseen sai Pitko minut kiskaistu pitkin pituuttani nurmikolle. Ennenkuin pääsin sieltä ylös niin johan Pitko kerkisi talloa pääni päällä muutamia kertoja ja kun piste iin päälle istahti muina miehinä mun pään päälle, että yritä sieltä sitten tulla ylös kun vajaa 40kg rottista istuu harteilla...! =D Jotenkin se lopulta onnistui. Taisi porukalla olla hauskaa meidän kustannuksella.

05 June 2008

Pitkon oivalluksia

Pitkolla on näin keväällä kaikenlaisia oivalluksia. Hän on kunnostatunut roskien keräämisellä kun ollaan lenkillä, kaikenlaisia roskia sitä on maantien varressa, tyhjiä oluttölkkejä, -pulloja, alumiinivuokia, einespakkauksia vaikka mitä. Pitko kyllä haistaa ja näkee missä milloinkin on roskia, ja tuo tietenkin mulle kaiken mitä löytää.


Tässä yksi ilta istutin maahan salaatia, olin ostanut ruukkusalaattia ja syönyt niin että kanta ja multapaakku olivat jäljellä, 4kpl. Ajattelin että eipähän tarvi ostaa enempää kun kasvavat omassa pihassa. (huom.ajattelin). Ihmettelin miksi Pitko ei tullut mukanani etupihalle kun olin saanut salaatit maahan vaan jäi loikeilee nurmikolle. Aattelit että olkoon kun siellä oli varjoa missä olla. Kävin hakemassa kastelu vettä ja kun palasin salaattipenkin luokse jäljellä oli vain iso KUOPPA. Pitko oli varmaan kuullut kuinka hyvä on syödä salaattia ja kävi kaivamassa kaikki istuttamani 4kpl ylös ja SÖI paakkuineen päivineen. Se siitä kasvatuksesta. Eipä ole ennen ollut sellaista rottista jolle kelpaa vihannekset noin hyvin.