Kevättä kohti mennään

Ihan on kevään tuntua ilmassa, aurinko paistaa ja pikku pakkasta vielä näin aamulla. Pitkolla edelleen jalka siteessä, iho on vielä sen verran rikki, että olen pitänyt sidettä ettei lumi raavi ihoa enempää auki. Ja kyllä alkaa Pitkolla aika tulla pitkäksi, koska keksii itse tekemistä, aina ei kuitenkaa sellaista mistä voisin olla iloinen.. Tässä viikolla kun olin aamupalaa tekemässä itselleni ja leikannut leivänpalat valmiiksi pöydälle menin hakemaan särvintä ( levitettä) leivänpäälle jääkaapista, Pulla tuli tietysti perässä, mutta Pitko jäi istumaan pöydän viereen kun ei viitsinyt perässä kulkea. Sen verran, että selän olin kerinny kääntää leipäpaloille ja Pitkolle, avata jääkaapin oven ja tulen takaisin pöydän luokse, kas kummaa eihän siinä ole enää kuin yksi leivänpala! Toinen oli sillä aikaa hävinnyt parempiin suihin, Pitko tyytyväisenä nuoleskeli huulia ja katteli minua, että mitäs jätin vahtimatta. Niin hiljaa osasi ottaa leivänpalan pöydältä, että en kuullut mitään ääntä kun oli noussut ylös ja vienyt mun eväät.
Pullan kanssa yritin käydä hiihtämässä ja oli se semmoista meteliä ja touhua, että huh,huh. Pulla kun on käsittänyt, että sukset ja sauvat on sitä varten, että niitä otetaa kiinni. Eipä siitä hiihtämisestä meinaa tulla mitään saati, että sais Pullan vetämään valjaissa edellä. Toiseksi mun pitäis varmaa ensiksi opetella pysymään pystyssä suksien päällä, eikä jatkuvasti kaatuilemaan pitkin pituutta.... ;)
Pitkon kanssa pitäis ja päästä kokeilemaan kuin hiihtäminen sujuu, taidan lähteä ulos kun vielä on pakkasta vähän, niin kokeilen sujuu hiihtäminen Pitkon kanssa. Meneekö paremmin kuin Pullalla. Kohta sen näkee ja kokee......