Joukkuetoko - SM Oulu 7.-8.-08

No nyt se on koettu toko-sm:t Pitkon kanssa. Lähdettiin porukalla ajelemaan perjantai-aamuna 6.6. kohti Oulua. Ari ja Irkku edellä ja minä ajelin heidän perässään. Matka oli kieltämättä pitkä ja taukojakin oli pakko pitää, että jaksettiin perille. Majoituksemme oli Nallikarin retkeilyalueella pienissä mökeissä, ihan mukavat mökit ja hyvin siellä nukutti.
Perjantai- iltana oli ilmoittautuminen, Äimäraution raviradalla, jonka Irkku joukkueenjohtajana hoiti ja Pitkolle arpa heitti lauantai-aamun tunnistustarkastukseen. Sitten kentään tutustumaan ja leikkimään, ettei Pitkosta kenttä tuntuisi seuraavana aamuna kovin vieraalta.
Illalla sitten majoituspaikkaan suunnittelemaan miten lähdetään aamulla liikkeelle.
Lauantai-aamu valkeni ehkä liian aikaisin, kun tuntui ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Mutta olihan se vaan noustava ylös ja koirat hoitamaan ja ulkoiluttamaan. Sitten aamupalalle porukalla Ari, Irkku ja Milla mukana. Siinä aamupalalla leipää syödessäni Ari hoputti, että syö nopeasti että ehditään tunnistustarkastukseen. Sanoin et yritän parhaani ja hampaani jauhoivat leipää suussani kuin myllynkivet jyviä myllyssä. Sillä seurauksella, että purin kieleeni oikein huolella, Verta valuen( ei kuitenkaan huolestuttavasti) söin aamupalan loput ja ehdittin aivan hyvin tarkastukseen. Sitten olikin vuorossa teltan pystytystä kehien luokse ja häkkien raahaamista ym.ym. Vielä koirat kun saa siirrettyä teltalle niin voi alkaa keskittyä koska on oma vuoro mennä kehään. Hain Pullan autosta ensin ja olin ottamassa muovikassia mukaan, jossa oli vesipullot ja -kuppi, kun oikean käden ranne petti ja kassi tipahti maahan, ranteeseen sattui oikein kunnolla. No Pulla oli vietävä kumminkin teltalle häkkiin ja sen jälkeen etsimään toimisto tai jotain josta vois saada kylmäpussin ranteeseen. Löytyhän sellainen ja hiukan helpostusta tuli käteen. Sitten olikin Pitkon vuoro siirtyä teltalle, keskittyä omaan kisasuoritukseen.
Vihdoin meidän vuoro koitti ja ei muuta kuin kehään koettamaan onnea, kyllähän sitä oli osaamisen lisäksi koska saatiin ykköstulos 168p vaikka yksi liike ( seisominen ) meni nollille.
Niin sitä "veren maku"suussa ja käsi kipeenä saatiin sentään kunnialla oma osuus tehtyä.
Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet meitä tähän saavutukseen.
Eikä tässä vielä kaikki kommellukset ollut.
Katseltiin Pitkon kanssa kehäsuorituksia kun olimme oman ossutemme tehneet, Pitko keksi jotain joka oli mielenkiintoista ja sitä piti sitten ryntää ihmettelemään. Koska en ollut varautunut sellaiseen sai Pitko minut kiskaistu pitkin pituuttani nurmikolle. Ennenkuin pääsin sieltä ylös niin johan Pitko kerkisi talloa pääni päällä muutamia kertoja ja kun piste iin päälle istahti muina miehinä mun pään päälle, että yritä sieltä sitten tulla ylös kun vajaa 40kg rottista istuu harteilla...! =D Jotenkin se lopulta onnistui. Taisi porukalla olla hauskaa meidän kustannuksella.