Pitkon tekemisiä

Eilen tuli todistettua, että Pitkolla on todella tarkka hajuaisti. Tultiin illalla kotiin ja otin Pitkoa autosta ulos (vapaana) ja käskin sen mennä omalle pihalle, jäi kuitenkin pällistelemään siihen auton viereen, olin menossa ajamaan sitä pihalle päin kun nosti kuonon ylös ja haisteli ilmaa, oli saanut jonkun hajun nenäänsä... Ennen kuin kerkisin saaha koirasta kiinni oli jo mennossa ajotiellä ja suoraan naapurin pihalle. Minä kauhulla kuuntelemaan tuleeko autoja samalla kun Pitko ylitti tien, onneksi ei.! Ei muuta kuin juokse naapurin pihalle hihna kourassa ja yritä saaha Pitko kiinni, ei kuunnellut mitään käskyjä vaikka kuinka komensin (per...le). Olin varma että oli haistanut naapurin kissan ja sitä menossa jahtaa... eipä ollut kissa minkä haistoi vaan SIILI!! Onneksi sain kytkettyä Pitkon ennen kuin sattui mitää vakavampaa. Naapuri tietysti kattomaan mitä (hel...tiä) minä heidän pihalla mesoan, nolona selittämään että Pitkoa tulin hakee kun siilin hajun perässä heidän pihalle ryntäsi. Ja sitte Pitko vielä ei muka edellisenä iltana löytäny maalimiestä umpparista reeneissä kun oltiin. Paskanmarjat sanon minä.

Pullan ja Pitkon kuulumisia

Niin on taas vierähtänyt aikaa kun viimeksi on kirjoiteltu, syy oli kun ukkosella koneet hajosi ja piti hankkia uudet "vehkeet".

Pullalle kuuluu tosi hyvää, ollaan kuntoutettu jalkoja erilaisilla liikuntamuodoilla ja vauhtia piisaa vaikka toisille jakais. Ollaa käyty uimassa muutamia kertoja oikein järvessä ja tuntuu Pullalla olevan tosi kivaa kun saa uida ja muutenkin on saanut juosta vapaana. Häkkielämä on taakse jäänyttä elämää ja Pulla nauttii vapaudesta. Hakureeneissä Pulla on päässyt tallaamaan rataa ja sen jälkeen on otettu yksi pisto missä Pulla saa lähteä etsimään maalimiestä ja palkattu samantien kun on löytänyt etsimänsä. Motivaatio on kohdalla.

Pellolla on muutamia kertoja päästy jäljestämään ja kyllä on hinkua päästä autosta ulos ja jäljelle. Rauhoittuu hyvin, ajaa rauhallisesti tarkastaa joka askeleen ( makupaloja vielä aika paljon jäljellä) motivaatio hyvä. Esineet (kepit) meinaa jäädä kun jälki on tärkeämpi.

Tottista ja muita temppuja ollaa reenailtu vähän kerrassaan, kun vielä on oltava varovainen ettei tule mitää äkkinäistä tehtyä, kun takajaloissa ei lihakset ole vielä niin hyvät. Mutta kyllä Pullasta vielä kuullaan, tähtäimessä ensi vuonna kokeisiin jos ei mitää onnettomuuksia tule eteen...... =D


Pitko on ollut näytelmissä 28.6. -08 Järvenpäässä ja sai Avo EH1. Ihan hyvä reissu kaikinpuolin, Pitko käyttäytyi hyvin kehässä ja sain juoksemaan hyvin.

Reenailtu on tottista ja hakua, välillä ollaan käyty pellolla jäljestämässä.

Tottiksessa alkaa mennä liikkeet aika hyvin, esteen yli hyppäämisessä on vielä paljon tekemistä kun Pitkolla on tosi huono tyyli hypätä, hyppää enempi pituutta kuin korkeutta. Sitä vaan mietittävä mitenkä saan sen hyppäämään esteen yli ilman että jalan kolahtaa esteeseen.

Hakuillussa on ilmasut saatu paremmaksi ja hakee "ukkoja" hyvin, eiliseen asti, siinä sitten oltiin ihmeissään kun lähetin Pitkon umpipiilolle, joka on sellainen maakuoppa ja kansi päällä, lähti hyvi hakemaa "ukkoa", itse aloin kävelee hitaasti piilolle päin palkatakseni sen kun ilmasee hyvin. Ja kas kummaa, ei alkanut haukkua kuulua olin aivan ihmeissäni, eikö koira ollut löytänyt piiloa? Kävelin hitaasti eteenpäin ja kattos vaan siellä likka haisteli aivan muina "miehinä" maata piilon ympärillä ja oli kuin ei maalimietä olis ollut lähelläkään!!? No mitä siinä muuta kuin koira kiinni hihnaan ja sanoin maalimiehelle, että nousee ylös ja näyttää minkälainen palkka olisi ollut jos olis ilmaissut piilolla. Siitä sitten raahaamaan koiraa pois mettästä ja reenit oli siinä. Että nyt sitte miettimään missä vika kun ei alkanut ilmaista piilolla..... =(

Pelolla olla jäljestetty muutamia kertoja ja ajaa hiukan liian kovaa, mun mielestä, tarkastaa melkein kaikki askeleet (makupaloja on vielä aika paljon jäljellä) motivaatiota kyllä riittää jäljellä ja esineet ilmaisee hyvin. Kyllä se tästä lähtee menemään eteenpäin paremmin myös jälki.

Oulun jälkimainingit ym. ym.

Niin sitä kävin lääkärissä käteni takia, jonka satutin Oulussa 7.6.-08, kun oltiin Pitkon kanssa tokokokeessa. Lääkäri passitti ultraäänitutkimukseen jossa todettiin jonkinlainen jännevaurio, josta seurauksena piti vielä tilata ortopedille aika, joka tutki kuvat tarkemmin ja päätyi siihen tulokseen, että olisi syytä mennä oikein käsikirurgin vastaanotolle jossa mietittäis mitä seuraavaksi kädelle tehtäisiin. Kyllä menee mielenkiintoiseksi nämä tokokokeissa käymiset, eritoten kaikenlaiset "sivutuotteet" (lue: tapaturmat). No näitä aina sattuu....

Kuten myös tässä kotikentällä sattuneessa reenissä, kun palkkasin Pitkoa patukalla hyvin tehdystä seuraamisesta, sattui vaan olemaan sormi siellä Pitkon hampaitten ja patukan välissä. Arvata saattaa, että sattui "pieni" tapaturma, sormessa haava ja verta vuoti kunnolla. Onkohan vika minussa vai Pitkon kordinaatiossa vai liian pienessä patukassa?? Oli miten oli niin ainakin minua sattuu joka tapauksessa..! :(

Jotain hyvääkin tapahtuu sentään tässä meidän ( Pitkon ja minun ) yhteiselämässä. Tuli käytyä näyttelyissä Kotkassa sunnuntaina 15.6. ja näytelmä meni yli odotusten!!

Saatiin ERI1 PN1 SERT CACIB VSP!! Tuomarina Kirsi Laamanen. Kyllä siellainen saavutus saa unohtamaan kaiken vastoinkäymisen mitä tässä nyt on pienen ajakuluessa ollut.

Ja sitten vielä kun käytiin Pullan jalan kontrolliröntgenissä niin siinä todettiin että luutuminen on tapahtunut oikein hyvin ja nyt sitten vaan aletaan kuntouttamaan Pullaa kohti uusia haasteita, aikaahan siihen menee ennenkuin Pullan takajalat ovat täysin kuntoutuneet ja lihakset kunnolla palautuneet, mutta jos vaikka ensi vuonna olis mahdollista jatkaa kilpailemista. Se jää nähtäväksi, siihen asti on vaan keskityttävä tuohon "pikku" mannuseen.......

Joukkuetoko - SM Oulu 7.-8.-08

No nyt se on koettu toko-sm:t Pitkon kanssa. Lähdettiin porukalla ajelemaan perjantai-aamuna 6.6. kohti Oulua. Ari ja Irkku edellä ja minä ajelin heidän perässään. Matka oli kieltämättä pitkä ja taukojakin oli pakko pitää, että jaksettiin perille. Majoituksemme oli Nallikarin retkeilyalueella pienissä mökeissä, ihan mukavat mökit ja hyvin siellä nukutti.
Perjantai- iltana oli ilmoittautuminen, Äimäraution raviradalla, jonka Irkku joukkueenjohtajana hoiti ja Pitkolle arpa heitti lauantai-aamun tunnistustarkastukseen. Sitten kentään tutustumaan ja leikkimään, ettei Pitkosta kenttä tuntuisi seuraavana aamuna kovin vieraalta.
Illalla sitten majoituspaikkaan suunnittelemaan miten lähdetään aamulla liikkeelle.
Lauantai-aamu valkeni ehkä liian aikaisin, kun tuntui ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Mutta olihan se vaan noustava ylös ja koirat hoitamaan ja ulkoiluttamaan. Sitten aamupalalle porukalla Ari, Irkku ja Milla mukana. Siinä aamupalalla leipää syödessäni Ari hoputti, että syö nopeasti että ehditään tunnistustarkastukseen. Sanoin et yritän parhaani ja hampaani jauhoivat leipää suussani kuin myllynkivet jyviä myllyssä. Sillä seurauksella, että purin kieleeni oikein huolella, Verta valuen( ei kuitenkaan huolestuttavasti) söin aamupalan loput ja ehdittin aivan hyvin tarkastukseen. Sitten olikin vuorossa teltan pystytystä kehien luokse ja häkkien raahaamista ym.ym. Vielä koirat kun saa siirrettyä teltalle niin voi alkaa keskittyä koska on oma vuoro mennä kehään. Hain Pullan autosta ensin ja olin ottamassa muovikassia mukaan, jossa oli vesipullot ja -kuppi, kun oikean käden ranne petti ja kassi tipahti maahan, ranteeseen sattui oikein kunnolla. No Pulla oli vietävä kumminkin teltalle häkkiin ja sen jälkeen etsimään toimisto tai jotain josta vois saada kylmäpussin ranteeseen. Löytyhän sellainen ja hiukan helpostusta tuli käteen. Sitten olikin Pitkon vuoro siirtyä teltalle, keskittyä omaan kisasuoritukseen.
Vihdoin meidän vuoro koitti ja ei muuta kuin kehään koettamaan onnea, kyllähän sitä oli osaamisen lisäksi koska saatiin ykköstulos 168p vaikka yksi liike ( seisominen ) meni nollille.
Niin sitä "veren maku"suussa ja käsi kipeenä saatiin sentään kunnialla oma osuus tehtyä.
Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet meitä tähän saavutukseen.
Eikä tässä vielä kaikki kommellukset ollut.
Katseltiin Pitkon kanssa kehäsuorituksia kun olimme oman ossutemme tehneet, Pitko keksi jotain joka oli mielenkiintoista ja sitä piti sitten ryntää ihmettelemään. Koska en ollut varautunut sellaiseen sai Pitko minut kiskaistu pitkin pituuttani nurmikolle. Ennenkuin pääsin sieltä ylös niin johan Pitko kerkisi talloa pääni päällä muutamia kertoja ja kun piste iin päälle istahti muina miehinä mun pään päälle, että yritä sieltä sitten tulla ylös kun vajaa 40kg rottista istuu harteilla...! =D Jotenkin se lopulta onnistui. Taisi porukalla olla hauskaa meidän kustannuksella.

Pitkon oivalluksia

Pitkolla on näin keväällä kaikenlaisia oivalluksia. Hän on kunnostatunut roskien keräämisellä kun ollaan lenkillä, kaikenlaisia roskia sitä on maantien varressa, tyhjiä oluttölkkejä, -pulloja, alumiinivuokia, einespakkauksia vaikka mitä. Pitko kyllä haistaa ja näkee missä milloinkin on roskia, ja tuo tietenkin mulle kaiken mitä löytää.


Tässä yksi ilta istutin maahan salaatia, olin ostanut ruukkusalaattia ja syönyt niin että kanta ja multapaakku olivat jäljellä, 4kpl. Ajattelin että eipähän tarvi ostaa enempää kun kasvavat omassa pihassa. (huom.ajattelin). Ihmettelin miksi Pitko ei tullut mukanani etupihalle kun olin saanut salaatit maahan vaan jäi loikeilee nurmikolle. Aattelit että olkoon kun siellä oli varjoa missä olla. Kävin hakemassa kastelu vettä ja kun palasin salaattipenkin luokse jäljellä oli vain iso KUOPPA. Pitko oli varmaan kuullut kuinka hyvä on syödä salaattia ja kävi kaivamassa kaikki istuttamani 4kpl ylös ja SÖI paakkuineen päivineen. Se siitä kasvatuksesta. Eipä ole ennen ollut sellaista rottista jolle kelpaa vihannekset noin hyvin.

Pullan ja Pitkon kuulumisia

Tuli käytyä Pullan kanssa Apexissa Eskelisen luona kun oikean jalan leikkaushaava alkoi märkiä tosi pahasti, oli tulehtunut ja saatiin kunnon "hevoskuuri" Pullalle. Onneksi antibiootit alkoivat puree tulehdukseen pikkuhiljaa ja saatiin se tulehdus hoidettua. Toipuminen on nyt sitten alkanut mennä parempaan suuntaa ja Pulla käyttää aika mukavasti oikeaa jalkaan. Varaa jo painoa jalalle kun käy pissalla ja nostaa vasenta takajalkaa oikein miehekkäästi. =) Kävelessä kyllä vielä ontuu jonkin verran, jos löytää mukavan hajun niin kiirehtis mieluimmin kolmella jalalla kuin käyttäis neljää jalkaa ja menisi hitaammin. Joten vielä on harjoiteltava, että Pulla oppisi käyttämään kaikkia neljää jalkaa tasapuolisesti. Siinä sitä puuhaa riittääkin kun, Pullasta alkaa pikku hiljaa tuntua tylsältä, kun ei saa mennä niinkuin se itse haluasi.
12.6. on sitten totuuden hetket kun mennää Apexiin röntgenkotrolliin ja nähdään miten jalka on lähtenyt luutumaan. Siihen asti vaan hiljaa kävelyä hihnassa ja muuta kuntoutusta.

Pitkon reenejä
Pitkon kanssa olla käyty muutamia kertoja pellolla jäljestämässä. Olen tehnyt jäljen niin , että joka askeleella on makupaloja jotta saisin Pitkon tarkistamaan aseleet ja jäljestämään nenä alhaalla. Motivaatio on nyt parempi kuin viime kesänä kun vaihdoin makkarat koiran purkkiruokaan, jota laitan jäljelle. Pitko ajaa jälkeä hyvin, tarkastaa joka askeleen ja etenee määrätietoisesti jäljellä. Jäljet ovat olleet pitkää suoraa ja ruokapurkki jäljen päässä. Ilmasee hyvin purkin, käy maahan ja purkki jää etutassujen väliin. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin reenejä.
Ollaa myös reenailtu Pitkon kanssa tokoa, kun meidät kelpuutettiin Porvoon palveluskoirien SM-tokojoukkueeseen. Vaikka meillä ei vielä silloin ollut minkäälaista näyttöä mistään virallisista tokokisoista. Tottakai olin tosi otettu kun kuulin, että päästiin mukaan vaikka muitakin tulijoita oli.
Nyt sitten ollaan reenailtu alokasluokan liikkeitä ja minä olen opiskellut alokasluokat sääntöjä. Siinä sitä riittääkin reenattavaa. Ehkä enemmän minussa kuin Pitkossa koska, mun täytyy muistaa, että Pitko on niin paljon erilaisempi kaikessa tekemisissään kuin Pulla. Välillä on tuntunut, että tästä ei tule mitää kun luulee asiat olevan kunnossa niin tuleekin takapakkia ja taas mietittävä mitenkä sen asian junailee kuntoon. Välillä taas huomaa, että jokin asia ei olekkaan niin vaikea kuin ensin on tuntunut. Siinä sitten kuukausien reenailemisen jälkeen päätin ilmoittaa Pitkon tokokokeisiin Hyvinkäälle jotka oli 27.5.08. Ajattelin että olisi hyvä nähdä ennen toko SM:iä missä mennää kisatilanteessa kun en ole Pitkon kanssa kisannut aikasemmin.
27.5 iltapäivällä lähdettiin ajamaan Hyvinkäälle kisapaikalle. Kyseessä oli iltakisa, eikä matkaa ollut kuin alta satakilsaa. Kisapaikalla sitte ilmottautuminen ja kilpailukirjan ostaminen ja täyttäminen. Numerolapun saatuamme otettiin kisojen alkamista.

Kaikenkaikkiaan koe meni tosi hyvin saatiin 186,5p ykköstulos ja oltii alokasluokassa kolmanneksi paras.
Tuomarina oli Hannele Pörsti

Ihan hyvin ensimmäiseksi tokokokeeksi. JEEE, JEEEE......

Pitkon reenejä ja kuulumisia

Ollaan Pitkon kanssa käyty uimassa Hyvinkään koirakylpylä Aptuksessa, Pitko tykkää tosi paljon kun hän pääsee uimaan altaaseen. Pitko tietää jo mitä on tulossa kun ollaan pysähdytty Kylpylän pihalle ja aukasen oven, niin Pitko ei meinaa pysyä "turkissaaan" kun tietää pääsevänsä uimaan altaseen. Vauhtia olisi vaikka kuinka paljon kun mennää sisälle kylpylään ja Pitko näkee uima-altaan, suihkun kautta sitten pääsee uimaan ja kyllä vesi roiskuu kun Pitko "hyppää" uimaan. Tietysti täytyy ollla Pitkolla mukana oma uimalelu, jonka kanssa voi sitten leikkiä vedessä. Puolituntisen uimasession jälkeen on sitten suihku ja sitten kuivaus. Kylpylässä on kuivauspaikat"loossit" jossa on pyyhkeet ja hiustenkuivain. Hyvää harjotusta kesää varten, sitten kun luonnonvedet ovat tarpeeksi lämpimät, että niissä tarkenee uida.