Oulun jälkimainingit ym. ym.

Niin sitä kävin lääkärissä käteni takia, jonka satutin Oulussa 7.6.-08, kun oltiin Pitkon kanssa tokokokeessa. Lääkäri passitti ultraäänitutkimukseen jossa todettiin jonkinlainen jännevaurio, josta seurauksena piti vielä tilata ortopedille aika, joka tutki kuvat tarkemmin ja päätyi siihen tulokseen, että olisi syytä mennä oikein käsikirurgin vastaanotolle jossa mietittäis mitä seuraavaksi kädelle tehtäisiin. Kyllä menee mielenkiintoiseksi nämä tokokokeissa käymiset, eritoten kaikenlaiset "sivutuotteet" (lue: tapaturmat). No näitä aina sattuu....

Kuten myös tässä kotikentällä sattuneessa reenissä, kun palkkasin Pitkoa patukalla hyvin tehdystä seuraamisesta, sattui vaan olemaan sormi siellä Pitkon hampaitten ja patukan välissä. Arvata saattaa, että sattui "pieni" tapaturma, sormessa haava ja verta vuoti kunnolla. Onkohan vika minussa vai Pitkon kordinaatiossa vai liian pienessä patukassa?? Oli miten oli niin ainakin minua sattuu joka tapauksessa..! :(

Jotain hyvääkin tapahtuu sentään tässä meidän ( Pitkon ja minun ) yhteiselämässä. Tuli käytyä näyttelyissä Kotkassa sunnuntaina 15.6. ja näytelmä meni yli odotusten!!

Saatiin ERI1 PN1 SERT CACIB VSP!! Tuomarina Kirsi Laamanen. Kyllä siellainen saavutus saa unohtamaan kaiken vastoinkäymisen mitä tässä nyt on pienen ajakuluessa ollut.

Ja sitten vielä kun käytiin Pullan jalan kontrolliröntgenissä niin siinä todettiin että luutuminen on tapahtunut oikein hyvin ja nyt sitten vaan aletaan kuntouttamaan Pullaa kohti uusia haasteita, aikaahan siihen menee ennenkuin Pullan takajalat ovat täysin kuntoutuneet ja lihakset kunnolla palautuneet, mutta jos vaikka ensi vuonna olis mahdollista jatkaa kilpailemista. Se jää nähtäväksi, siihen asti on vaan keskityttävä tuohon "pikku" mannuseen.......

Joukkuetoko - SM Oulu 7.-8.-08

No nyt se on koettu toko-sm:t Pitkon kanssa. Lähdettiin porukalla ajelemaan perjantai-aamuna 6.6. kohti Oulua. Ari ja Irkku edellä ja minä ajelin heidän perässään. Matka oli kieltämättä pitkä ja taukojakin oli pakko pitää, että jaksettiin perille. Majoituksemme oli Nallikarin retkeilyalueella pienissä mökeissä, ihan mukavat mökit ja hyvin siellä nukutti.
Perjantai- iltana oli ilmoittautuminen, Äimäraution raviradalla, jonka Irkku joukkueenjohtajana hoiti ja Pitkolle arpa heitti lauantai-aamun tunnistustarkastukseen. Sitten kentään tutustumaan ja leikkimään, ettei Pitkosta kenttä tuntuisi seuraavana aamuna kovin vieraalta.
Illalla sitten majoituspaikkaan suunnittelemaan miten lähdetään aamulla liikkeelle.
Lauantai-aamu valkeni ehkä liian aikaisin, kun tuntui ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Mutta olihan se vaan noustava ylös ja koirat hoitamaan ja ulkoiluttamaan. Sitten aamupalalle porukalla Ari, Irkku ja Milla mukana. Siinä aamupalalla leipää syödessäni Ari hoputti, että syö nopeasti että ehditään tunnistustarkastukseen. Sanoin et yritän parhaani ja hampaani jauhoivat leipää suussani kuin myllynkivet jyviä myllyssä. Sillä seurauksella, että purin kieleeni oikein huolella, Verta valuen( ei kuitenkaan huolestuttavasti) söin aamupalan loput ja ehdittin aivan hyvin tarkastukseen. Sitten olikin vuorossa teltan pystytystä kehien luokse ja häkkien raahaamista ym.ym. Vielä koirat kun saa siirrettyä teltalle niin voi alkaa keskittyä koska on oma vuoro mennä kehään. Hain Pullan autosta ensin ja olin ottamassa muovikassia mukaan, jossa oli vesipullot ja -kuppi, kun oikean käden ranne petti ja kassi tipahti maahan, ranteeseen sattui oikein kunnolla. No Pulla oli vietävä kumminkin teltalle häkkiin ja sen jälkeen etsimään toimisto tai jotain josta vois saada kylmäpussin ranteeseen. Löytyhän sellainen ja hiukan helpostusta tuli käteen. Sitten olikin Pitkon vuoro siirtyä teltalle, keskittyä omaan kisasuoritukseen.
Vihdoin meidän vuoro koitti ja ei muuta kuin kehään koettamaan onnea, kyllähän sitä oli osaamisen lisäksi koska saatiin ykköstulos 168p vaikka yksi liike ( seisominen ) meni nollille.
Niin sitä "veren maku"suussa ja käsi kipeenä saatiin sentään kunnialla oma osuus tehtyä.
Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet meitä tähän saavutukseen.
Eikä tässä vielä kaikki kommellukset ollut.
Katseltiin Pitkon kanssa kehäsuorituksia kun olimme oman ossutemme tehneet, Pitko keksi jotain joka oli mielenkiintoista ja sitä piti sitten ryntää ihmettelemään. Koska en ollut varautunut sellaiseen sai Pitko minut kiskaistu pitkin pituuttani nurmikolle. Ennenkuin pääsin sieltä ylös niin johan Pitko kerkisi talloa pääni päällä muutamia kertoja ja kun piste iin päälle istahti muina miehinä mun pään päälle, että yritä sieltä sitten tulla ylös kun vajaa 40kg rottista istuu harteilla...! =D Jotenkin se lopulta onnistui. Taisi porukalla olla hauskaa meidän kustannuksella.

Pitkon oivalluksia

Pitkolla on näin keväällä kaikenlaisia oivalluksia. Hän on kunnostatunut roskien keräämisellä kun ollaan lenkillä, kaikenlaisia roskia sitä on maantien varressa, tyhjiä oluttölkkejä, -pulloja, alumiinivuokia, einespakkauksia vaikka mitä. Pitko kyllä haistaa ja näkee missä milloinkin on roskia, ja tuo tietenkin mulle kaiken mitä löytää.


Tässä yksi ilta istutin maahan salaatia, olin ostanut ruukkusalaattia ja syönyt niin että kanta ja multapaakku olivat jäljellä, 4kpl. Ajattelin että eipähän tarvi ostaa enempää kun kasvavat omassa pihassa. (huom.ajattelin). Ihmettelin miksi Pitko ei tullut mukanani etupihalle kun olin saanut salaatit maahan vaan jäi loikeilee nurmikolle. Aattelit että olkoon kun siellä oli varjoa missä olla. Kävin hakemassa kastelu vettä ja kun palasin salaattipenkin luokse jäljellä oli vain iso KUOPPA. Pitko oli varmaan kuullut kuinka hyvä on syödä salaattia ja kävi kaivamassa kaikki istuttamani 4kpl ylös ja SÖI paakkuineen päivineen. Se siitä kasvatuksesta. Eipä ole ennen ollut sellaista rottista jolle kelpaa vihannekset noin hyvin.

Pullan ja Pitkon kuulumisia

Tuli käytyä Pullan kanssa Apexissa Eskelisen luona kun oikean jalan leikkaushaava alkoi märkiä tosi pahasti, oli tulehtunut ja saatiin kunnon "hevoskuuri" Pullalle. Onneksi antibiootit alkoivat puree tulehdukseen pikkuhiljaa ja saatiin se tulehdus hoidettua. Toipuminen on nyt sitten alkanut mennä parempaan suuntaa ja Pulla käyttää aika mukavasti oikeaa jalkaan. Varaa jo painoa jalalle kun käy pissalla ja nostaa vasenta takajalkaa oikein miehekkäästi. =) Kävelessä kyllä vielä ontuu jonkin verran, jos löytää mukavan hajun niin kiirehtis mieluimmin kolmella jalalla kuin käyttäis neljää jalkaa ja menisi hitaammin. Joten vielä on harjoiteltava, että Pulla oppisi käyttämään kaikkia neljää jalkaa tasapuolisesti. Siinä sitä puuhaa riittääkin kun, Pullasta alkaa pikku hiljaa tuntua tylsältä, kun ei saa mennä niinkuin se itse haluasi.
12.6. on sitten totuuden hetket kun mennää Apexiin röntgenkotrolliin ja nähdään miten jalka on lähtenyt luutumaan. Siihen asti vaan hiljaa kävelyä hihnassa ja muuta kuntoutusta.

Pitkon reenejä
Pitkon kanssa olla käyty muutamia kertoja pellolla jäljestämässä. Olen tehnyt jäljen niin , että joka askeleella on makupaloja jotta saisin Pitkon tarkistamaan aseleet ja jäljestämään nenä alhaalla. Motivaatio on nyt parempi kuin viime kesänä kun vaihdoin makkarat koiran purkkiruokaan, jota laitan jäljelle. Pitko ajaa jälkeä hyvin, tarkastaa joka askeleen ja etenee määrätietoisesti jäljellä. Jäljet ovat olleet pitkää suoraa ja ruokapurkki jäljen päässä. Ilmasee hyvin purkin, käy maahan ja purkki jää etutassujen väliin. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin reenejä.
Ollaa myös reenailtu Pitkon kanssa tokoa, kun meidät kelpuutettiin Porvoon palveluskoirien SM-tokojoukkueeseen. Vaikka meillä ei vielä silloin ollut minkäälaista näyttöä mistään virallisista tokokisoista. Tottakai olin tosi otettu kun kuulin, että päästiin mukaan vaikka muitakin tulijoita oli.
Nyt sitten ollaan reenailtu alokasluokan liikkeitä ja minä olen opiskellut alokasluokat sääntöjä. Siinä sitä riittääkin reenattavaa. Ehkä enemmän minussa kuin Pitkossa koska, mun täytyy muistaa, että Pitko on niin paljon erilaisempi kaikessa tekemisissään kuin Pulla. Välillä on tuntunut, että tästä ei tule mitää kun luulee asiat olevan kunnossa niin tuleekin takapakkia ja taas mietittävä mitenkä sen asian junailee kuntoon. Välillä taas huomaa, että jokin asia ei olekkaan niin vaikea kuin ensin on tuntunut. Siinä sitten kuukausien reenailemisen jälkeen päätin ilmoittaa Pitkon tokokokeisiin Hyvinkäälle jotka oli 27.5.08. Ajattelin että olisi hyvä nähdä ennen toko SM:iä missä mennää kisatilanteessa kun en ole Pitkon kanssa kisannut aikasemmin.
27.5 iltapäivällä lähdettiin ajamaan Hyvinkäälle kisapaikalle. Kyseessä oli iltakisa, eikä matkaa ollut kuin alta satakilsaa. Kisapaikalla sitte ilmottautuminen ja kilpailukirjan ostaminen ja täyttäminen. Numerolapun saatuamme otettiin kisojen alkamista.

Kaikenkaikkiaan koe meni tosi hyvin saatiin 186,5p ykköstulos ja oltii alokasluokassa kolmanneksi paras.
Tuomarina oli Hannele Pörsti

Ihan hyvin ensimmäiseksi tokokokeeksi. JEEE, JEEEE......

Pitkon reenejä ja kuulumisia

Ollaan Pitkon kanssa käyty uimassa Hyvinkään koirakylpylä Aptuksessa, Pitko tykkää tosi paljon kun hän pääsee uimaan altaaseen. Pitko tietää jo mitä on tulossa kun ollaan pysähdytty Kylpylän pihalle ja aukasen oven, niin Pitko ei meinaa pysyä "turkissaaan" kun tietää pääsevänsä uimaan altaseen. Vauhtia olisi vaikka kuinka paljon kun mennää sisälle kylpylään ja Pitko näkee uima-altaan, suihkun kautta sitten pääsee uimaan ja kyllä vesi roiskuu kun Pitko "hyppää" uimaan. Tietysti täytyy ollla Pitkolla mukana oma uimalelu, jonka kanssa voi sitten leikkiä vedessä. Puolituntisen uimasession jälkeen on sitten suihku ja sitten kuivaus. Kylpylässä on kuivauspaikat"loossit" jossa on pyyhkeet ja hiustenkuivain. Hyvää harjotusta kesää varten, sitten kun luonnonvedet ovat tarpeeksi lämpimät, että niissä tarkenee uida.

Pullan kuulumisia

Kyllä nyt on mennnyt Pullan toipuminen ristisideleikkauksesta oikein kunnollla takapakkia. Ensin meni aikaa ennenkuin alkoi käyttää leikattua jalkaa, sitten kun vihdoin sain sen käyttämään sitä, niin tikkien poiston jälkeen sai jostaan jonkun bakteerin haavaan ja se tulehtui. Ei muuta kuin taas kiireellä Apexiin Eskelisen luokse ja hän otti röntgenkuvat polvesta ja jotain verikokeita, jossa määrittellää tulehduksen aiheuttajan, huuhteli nivelkapselin ja tarkisti ettei siellä ompeleet vuoda. Metallilevyt ja ruuvit joilla jalanluut on kiinnitetty olivat ok ja nivelkapselin ompeleet ok. Pulla sai oikein kunnon antibioottikuurin jolla hoidetaan tulehdusta, ja lisäksi haavaa on huudeltava useamman kerran päivässä laimennetulla betanidenillä, koska haavasta aivan valuu tulehduseritettä.

Kyllä taas toipuminen kestää kun ei nyt taas käytä jalkaa koska se on niin kipeä. Murisi oikein mulle kun koskin jalkaa, Pulla ei ole murissut mulle aikasemmin kun olen hoitanut sitä. Ressukalla on ollut kestämistä kaikesta vastoinkäymisistä.

Toivotaan että tästä eteenpäin olisi vaan kaikki parempaan päin menossa.

Pullan kuulumiset

Niin sitä käytiin Eskelisen luona Apexissa ja varattiin leikkauspäivä 30.4 , joka muuttui ma. 28.4 kun Eskelinen soitti maanantaiaamuna ja kysyi käykö leikkaus samana päivänä, kun oli tullut peruutuspaikka,tottahan toki kävi koska Pullan jalka on tosi kipeä. Niin sitä piti alkaa tyhjentää autoa häkeistä, että saan Pullan mahtumaan leikkauksen jälkeen autoon, kun en saa sitä häkkiin "pönttö" päässsä, ja ei kuin suunta kohti Malmia. Ja taas odottelemaan että saan Pullan korjattuna mukaan. Vihdoin muutaman tunnin odottelun jälkeen hain Pullan Apexista ja suunnattiin kotia kohti ja siirrettiin Pulla sitten jälleen omaan sisätarhaan missä saa taas viettää aikaansa.

Tiistaiaamu leikkauksen jälkeen ei kuitenkaa alkanut niin hyvin, kuin mitä oli edellinen samanlainen leikkaus alkanut. Pulla ei laskenut leikattua jalkaa maahan ollenkaan vaan kulki kolmella jalalla. Näin kulki vielä pari päivää leikkauksen jälkeen, jolloin huolestuin ihan tosissani. Soitin Apexiin Eskeliselle ja kerroin että Pulla ei käytä leikattua jalkaa ollenkaa ja seisoo sillä niinkuin "varpaillaan". Juteltuani Eskelisen kanssa hän meinasi, että siellä voi olla turvotusta joka painaa hermoon ja aiheuttaa, että jalka ei vielä toimi kunnolla. Katsellaan vapun yli ja sitten jos ei jalka ala toimia niin uudestaan Apexiin tarkastukseen.
Hieroin jalkaa useamman kerran päivässä ja kutittelin varpaitten välejä, varmistin että on ainakin tuntoa jalassa. Myös selkää ja häntää hieroin jos vaikka siitäkin olis apua. Kaikkea täytyy kokeilla, että saan Pullan käyttämään jalkaa.


Tänä aamuna 1.5. heti kun otin hänet sisätarhasta ei vielä varannut leikatulle jalalle, vaan kannatteli sitä ylhäällä. Meinas jo hiki tippua päästä siinä vaiheessa. Ulkona Pulla kuitenkin seisahtui ja katseli "maisemia" ja leikattu jalka laskeutui maahaan, tällä kertaa oikein päin. Siitä sitten aivan hiljakseen yritimme kävellä, jotta Pullan olis pakko käyttää sairasta jalkaa. Kun alkoi haistella maata ja kulkea samalla niin huomaamatta varasi painoa leikatulle jalalle. Jatketaa tästä eteenpäi harjoituksia ja toivotaa että koira parantuu entiselleen.